Elinkierto

Elinympäristövaatimukset 

Saimaannieriä viihtyy ainoastaan suurissa, syvissä ja kylmävetisissä järvissä.

Veden lämpötila ja ravintoeläinten saatavuus vaikuttavat nieriän oleskelualueiden valintaan. Veden lämpötilan on pääsääntöisesti oltava alle 10-12 °C saimaannieriän elinalueilla. Korkeammassa lämpötilassa saimaannieriän verenmuodostus häiriintyy, minkä seurauksena voi olla anemia.

Lämpimän veden aikaan saimaannieriää esiintyykin lähes yksinomaan ulappa-alueilla, yli 10 metrin syvyydessä, missä on tarpeeksi viileää ja hapekasta alusvettä. On otettava huomioon, että yli 10-15 metrissä tapahtuva kalastus voi loppukesällä uhata saimaannieriää. Lämpötilojen harppauskerrokset järvissä voivat sijaita myös syvemmällä tai pinnempana (riippuen vesistön ominaisuuksista ja sääolosuhteista), jolloin nieriöiden esiintymissyvyyskin voi vaihdella.   

Viileän veden aikaan, keväällä ja syksyllä, saimaannieriä liikkuu myös väli- ja pintavedessä sekä ulapoiden rannoilla. Saimaannieriä on vaativainen kutuympäristönsä suhteen. Saimaannieriän kutualueet ovat tyypillisesti puhtaita kivikko- ja sorarantoja tai muita karuja matalikkoja. Mädin kuolevuus riippuu veden lämpötilasta. Hieman alle 2°C -asteisessa vedessä mädin kuolevuus on pientä.  

Liikkuvuus   

Saimaannieriä on melko paikkauskollinen kala. Lämpötilaolosuhteet ja ravintotilanne vaikuttavat saimaannieriän vaellushalukkuuteen. Kesäaikana saimaannieriä oleskelee järvialueiden viileissä syvänteissä. Saimaannieriä voi liikkua lyhyen aikaa lämpimämmässäkin vedessä ravintoa etsiessään. Viileän veden aikaan nieriä liikkuu myös väli- ja pintavedessä sekä rantavesissä. Saimaannieriä on syyskutuinen kala ja syksyisin se siirtyy kutemaan järvien rannoille tai karuille matalikoille. Saimaannieriällä ei ole kuitenkaan varsinaisia kutuvaelluksia kuten järvilohella tai järvitaimenella. 

Ravinto

Saimaannieriän syönnösalueet sijaitsevat tyypillisesti suurten selkien ulapilla. Vuodenaika ja veden lämpötila vaikuttavat siihen, missä vesikerroksessa saimaannieriä etsii ravintoa. Lämpimän veden aikaan nieriä ruokailee yleisimmin suurten selkien syvänteissä. Nieriä voi kesällä hetkellisesti uida myös hieman lämpimämmässä vedessä ravinnon perässä. Viileän veden aikaan nieriä voi saalistaa enemmän myös välivedessä tai lähempänä pintaa.

Saimaannieriän ravintoon kuuluu yleisimmin kuore, joka myös viihtyy syvänteissä. Muikkua saimaannieriä suosii ravinnossaan sen mukaan, miten muikkua on saatavilla. Lisäksi pohjakalat, erityisesti kiisket, kuuluvat saimaannieriän ravintoon. Nuorilla, vuoden ikäisillä nieriöillä pienet selkärangattomat (esim. jäännehalkoisjalkaiset) ovat tärkeä osa ravintoa, erityisesti muikkukantojen ollessa alhaalla.

Kasvu ja sukukypsyys

Saimaannieriän kasvu on hidasta. Sukukypsyyden saimaannieriä saavuttaa 5-7 vuoden iässä, jolloin kalat ovat keskimäärin 50–60 cm:n pituisia. 
Saimaannieriä on pitkäikäinen kala, joka kasvaa lopulta suurikokoiseksi. 

Nykyisin ainoa alkuperäinen, luonnossa lisääntyvä saimaannieriäkanta elää Kuolimon järvialtaassa ja sielläkin nieriöitä on erittäin vähän. Lisäksi Luonterilla on viitteitä saimaannieriän luontaisesta lisääntymisestä. Entisiin nieriävesiin tehtiin palautusistutuksia valtion varoin vuosina 1991-2009.

nieria1

Lähteet:

Hyytinen, L., Makkonen, J., Munne, P., Piironen, J., Poikola, K., Pursiainen, M. ja Turunen, T. 2006: Saimaannieriän toimenpideohjelma. Kuolimon nieriän elvyttäminen ja luonnossa lisääntyvän, kalastusta kestävän saimaannieriäkannan palauttaminen. Maa- ja metsätalousministeriö. Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 80/2006.

 





 

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Järvi-Suomen kalatalouspalvelut 

Toimialue: Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Häme 
ely