Elinkierto

Aikuiset, lisääntymisikäiset järvilohet nousevat kutemaan jokien voimakasvirtaisiin, sorapohjaisiin koskiin syyskuun ja marraskuun välisenä aikana. Lisääntymisaluevaatimukset ovat korkeat. Kutupaikan valintaan vaikuttaa esimerkiksi pohjan laatu (mm. pohja-aineksen raekoko, muoto), vesisyvyys, virtausnopeus ja sijainti.

Järvilohinaaras valitsee kutupesän paikan ja muokkaa aluetta pyrstöllään. Pohjasta irtoava painavampi maa-aines muodostaa kaivetulle kuopalle harjun samalla, kun hienojakoisempi aines kulkeutuu alavirtaan. Kutukuoppa ja sen harju muodostavat yhdessä kutupesän, jonka pohjalle naaras jättää yleensä 2-4 isompaa kiveä. Jos paikan virtausolosuhteet eivät miellytä naarasta, tämä saattaa hylätä pesän tässä vaiheessa ja jättää jälkeensä tyhjän kutupesän.  

Kutuhetken lähestyessä naaraiden suosiosta kilpailevat koiraat yrittävät tunkeutua kutupesään. Naaras laskee mädin kutukuopan pohjalle jättämiensä isompien kivien väliin, jolloin koiras samantien hedelmöittää
mädin laskemallaan maidilla.

Tämän jälkeen naaras siirtyy ylävirran puolelle kaivamaan seuraavaa mätitaskun paikkaa, jolloin aiemmin hedelmöitetty mäti peittyy kaivamisessa irtoavan maa-aineksen leijaillessa alavirtaan. Tämä prosessi toistuu, kunnes kaikki mätimunat on laskettu. Kututapahtuma saattaa kestää kaikkineen keskimäärin 24 tuntia. Kututapahtuman kesto voi vaihdella kuitenkin neljästä tunnista yhdeksään vuorokauteen.

Hedelmöittyneet mätimunat viettävät talven soraikon sisällä, noin 8 - 27 cm:n syvyydellä. Pesän rakenne mahdollistaa veden virtauksen mätitaskujen läpi. Virtaava vesi tuo happea kehittyville alkioille ja vie
samalla pois haitallisia aineenvaihduntatuotteita.  

Poikaset kuoriutuvat kutua seuraavana keväänä ja etsivät itselleen poikas-reviirit koskesta.



Kuva: Vastakuoriutunut ruskuaispussipoikanen


Luonnonoloissa poikaset elävät ja kasvavat synnyinjoessaan 2-4 vuotta. Jokivaiheen päättää smolttiutumiseksi kutsuttu fysiologinen tapahtuma, jolloin poikaset saavuttavat vaellusvaiheen.


470c245801c9060e5f9a5fbb369ebc36
Kuva: 2-vuotias järvilohismoltti


Keväisen smolttiutumisen jälkeen vaelluspoikaset (eli smoltit) vaeltavat synnyinkoskistaan Pielisjoesta ja sen sivuhaarasta Ala-Koitajoesta koko Saimaan alueelle syönnökselle. Vastaavanlainen smolttien vaellus
tapahtuu myös Lieksanjoesta Pieliselle. Pisimmillään vaellusmatkaa kertyy yhteen suuntaan jopa 300 km. Vuotuisiin vaellusreitteihin ja ilmeisesti myös vaellusnopeuteen vaikuttaa ravintotilanne, mm. eri selkäalueiden muikkukantojen tila.

Järvialueilla lohet syönnöstävät muutaman vuoden, kunnes saavuttavat sukukypsyyden 5-7 vuoden iässä. Sukukypsät kalat vaeltavat syksyisin järvialueilta takaisin omiin synnyinjokiinsa lisääntymään.


Järvilohikoiras-2


Nykyään järvilohen luonnollinen elinkierto on katkennut vesirakentamisen johdosta. Lisääntymään pyrkivien kalojen vaellus päättyy Pielisjoella Kuurnan voimalaitokseen ja Lieksanjoella Lieksankosken voimalaitokseen. Pääsy luontaisille lisääntymisalueille on siis estynyt.

Nykyään järvilohet pyydetään voimalaitospatojen alapuolelta emokaloiksi kalanviljelylaitoksille, joissa niiden sukutuotteet otetaan talteen, risteytetään ja haudotetaan. Poikaset kasvatetaan laitoksissa tyypillisesti kahden vuoden ikäisiksi, jolloin ne istutetaan takaisin patojen alapuoliseen vesistöön. Näin ollen järvilohen lisääntyminen ja jokipoikasvaihe on nykyisin täysin viljely- ja istutustoiminnan varassa.

Lähteet:

Louhi, P. & Mäki-Petäys, A. 2003: Elämää soraikon ulkopuolella ja sisällä - lohen ja taimenen kutupaikan valinta sekä mädin elinympäristövaatimukset. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Kalatutkimuksia 191.

 





 

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Järvi-Suomen kalatalouspalvelut 

Toimialue: Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Häme 
ely