Historia ja nykytila

Järvi- ja jokikutuista harjusta on esiintynyt luontaisesti lähes koko Saimaan ja Pielisen alueella. Vahvat harjuskannat mahdollistivat 1900-luvun alkupuolella jopa ammattimaisen kalastuksen. Liiallinen kalastus johti osaltaan kantojen taantumiseen.

Vaikka harjuksen kalastus on nykyisin paljon vähäisempää, ei kantojen koko ole lähtenyt nousuun. Taantuminen on jatkunut niilläkin alueilla, joissa harjuksia esiintyi runsaasti vielä 2000-luvun taitteessa.

Harjuskantojen jatkuva heikkeneminen viittaisi lisääntymisalueiden laadun huononemiseen ja epäsuotuisiin muutoksiin kalaston rakenteessa. On myös mahdollista, että liiallinen kalastus heikensi harjuskantoja niin paljon, etteivät ne pysty enää toipumaan ilman hoitotoimenpiteitä.

Jotta harjuskantojen elpyminen olisi mahdollista, tulisi vähäiset, luontaiseen lisääntymiseen hyvin soveltuvat alueet rauhoittaa kalastukselta. Paikkauskollisena kalana harjus ei kestä kovaa kalastuspainetta.

Harjuskannat vaatisivat myös jatkuvia hoitoistutuksia luontaisen lisääntymisen tueksi. Tällä hetkellä ainoastaan Puruveden harjuskannasta on laitosviljelyssä emokalasto, josta saadaan vuosittain mätiä ja istukkaita. Muiden harjuskantojen hoitoistutukset on jouduttu lopettamaan, koska mätiä ja istukkaita ei ole enää saatavilla emokalastojen lopettamisen myötä.

Lähteet:

Sundell P. 2008: Etelä-Saimaan harjuskannan tila ja tulevaisuus. Jyväskylän yliopisto, ympäristöntutkimuskeskus. Raportti 150/2008: 1-25, +liitteet.

Turunen T., Halonen J. & Hämäläinen E. 1999: Pielisen järviharjuskannan tila v .1998. Pohjois-Karjalan TE-keskus, Kalatalousyksikkö, Joensuu. 

 





 

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Järvi-Suomen kalatalouspalvelut 

Toimialue: Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Häme 
ely