Verkkokalastus

Verkkokalastus on perinteinen pyyntimuoto Suomessa. Menneinä vuosikymmeninä verkkokalastuksen määrä oli pyyntiteholtaan moninkertaista nykyiseen määrään verrattuna. Erityisesti petokaloja kalastettiin aivan liian pienikokoisena. Vuosien saatossa verkkokalastuksen suosio on hiipunut merkittävästi, mutta sillä voi olla edelleen suuri vaikutus uhanalaisiin lohipetokaloihin. Siitä huolimatta, että yleensä verkkokalastuksella ei tavoitella lohikalojen (järvilohi, järvitaimen, saimaannieriä tai harjus) saamista.  Lohikalat käyvät yleensä pyydykseen satunnaisesti sivusaaliina.

Vuodesta 2016 alkaen rasvaevälliset järvilohet ja -taimenet ovat kokonaan rauhoitettuja ja ne tulee vapauttaa koosta riippumatta. Lisäksi, järvilohen keskeisillä elinalueilla (Saimaan pääallas ja Pielinen) myös eväleikattu järvilohi on rauhoitettu 1.6. - 31.8 välisen ajan. Voimassa olevaa kalastuslainsäädäntöä on esitelty tämän sivuston etusivulla

Verkkokalastuksen suurimpia ongelmia on alamittaisten tai rauhoitettujen kalojen jääminen pyydyksiin. Verkkoon jäätyään kalat yleensä kuolevat nopeasti, jolloin alamittaiset tai rauhoitetut kalat on palautettava (KalL 58 §) kuolleina takaisin vesistöön. Alamittaisten kalojen suojelemiseksi verkkokalastuksessa tulisikin siirtyä suurempiin solmuväleihin. Myös verkkojen sijoittamisella vesistössä ja pyyntiajankohdilla voidaan vaikuttaa saalislajeihin.

Mirko_Nieriä_uusi_nettiin
Kuva: verkkoon jää myös pienikokoisia nieriöitä, mikä vaikeuttaa kannan elvyttämistä

 

Koska verkkoon jääneiden kalojen vapauttaminen elävänä on vaikeaa, tulee verkkokalastusta säädellä nykyistä voimakkaammin tärkeimmillä lohikalojen vaellusalueilla ja kalastajien mainituilla alueilla tulee olla erityisen huolellisia välttääkseen ei-toivottujen lajien käymisen verkkoon.

Verkkokalastuskiellot kapeilla salmialueilla ja verkkomäärien rajoittaminen tiettyinä ajankohtina ovat tärkeitä toimenpiteitä vaeltavien järvilohien ja -taimenien kannalta.

Paikkauskollisina kaloina saimaannieriä ja harjus sen sijaan tarvitsevat rauhoitusalueita, joissa verkkokalastus on kielletty tai muutoin tarkoin säädelty ympäri vuoden.

Kalastuksessa tulisi siirtyä entistä enemmän pyydyksiin, joista kalat voidaan tarvittaessa vapauttaa vahingoittumattomina. Katiska ja rysä ovat hyviä esimerkkejä tällaisista pyyntivälineistä.

Lisätietoa kestävästä ja vastuullisesta verkkokalastuksesta mm. SVK ry:n sivustolta www.vapaa-ajankalastaja.fi.

 





 

Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Järvi-Suomen kalatalouspalvelut 

Toimialue: Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Häme 
ely